bannerikuva
Rautatieasema

Kuopion ja Iisalmen väliset asema- ja pysäkkirakennukset suunnitteli Bruno Granholm, joka nimitettiin 1892 Rautatiehallituksen arkkitehdiksi ja joka toimi myöhemmin 20 vuoden ajan huonerakennustoimiston esimiehenä.

Tyylillisesti rautatieasema edustaa ns. nikkarityyliä kuten myös esim. Lapinlahden kirkko. Tyyli näkyy rikkaina ulkovuorauksen puu- ja maalauskoristeina esim. ikkunoiden ja ovien vuorilistoissa ja räystään alla olevissa konsoleissa.

Yhdenmukaisuudesta oli etua. Rautateitten rakentaminen oli aikanaan varsin kallista puuhaa ja kuluja saatiin leikattua, kun jokaiselle paikkakunnalle ei tarvinnut suunnitella kokonaan uusia rakennuksia, vaan ne pystyttiin rakentamaan tyyppipiirustuksilla. Sanottiin myös, että samankaltaisilla asemarakennuksilla oli matkustajia rauhoittava vaikutus, sillä uusi kulkuväline oli outo ja monille varsin pelottavakin kulkuväline.

Lapinlahti oli tyypillinen linja-asema eli se sijaitsi rautatien linjalla, kohdassa, jossa ei ollut risteäviä raiteita, ei suurta tavarapihaa eikä varikkoa. Lapinlahti oli ns. 5. luokan asema, jotka olivat kaikista asemista yleisimpiä ja niitä rakennettiin sellaisille pienille paikoille, joiden ei katsottu selviävän pelkällä laiturivaihteella (1. luokan asemia oli vain tärkeillä asemien risteyspaikoilla suurissa kaupungeissa, kuten Helsingissä ja Pietarissa. 2. Luokan asemat olivat puolestaan hieman pienempiä ja ne sijoitettiin kaupunkeihin, kuten Kuopioon ja Ouluun.)

Itse asemarakennus sijoitettiin enintään muutaman kymmenen metrin päähän ykkösraiteesta, siten että pitkä sivu oli raiteiden suuntainen. Lapinlahden asema rakennettiin v. 1900-1902. Rakennuksessa oli alun perin asemapäällikön yhden huoneen ja keittiön suuruinen asunto ja toisessa päässä odotushuone ja pieni toimisto.

Rakennusta laajennettiin v. 1927 rakentamalla eteläpäähän uusi odotushuone ja suurentamalla asemapäällikön asunto nykyisen kokoiseksi. Seuraava suurempi remontti tehtiin 1970-luvun lopulla, jolloin rakennus viemäröitiin ja siihen saatiin mm. sisävessa.

Lapinlahden kunta hankki asema-alueen omistukseensa ja se vihittiin kunnostuksen jälkeen kulttuurimatkailun käyttöön vuonna 2000.

Kuva Lapinlahti-Seura
Rautatieasema 4 v. 1931.jpg

Aina 1930-luvulle sekä vielä sodan jälkeenkin moni rautatieläinen viljeli omaa palstaansa tai piti kotieläimiä. Aivan välttämätöntä tämä oli ratavartijoille, joiden palkka oli pieni ja asumukset usein keskellä asumatonta seutua. Asunnon yhteyteen tuli ohjeitten mukaan rakentaa kahden lehmän navetta ulkorakennukseen. Lehmien rehun ratavartijat saivat niitettyä ratapenkan alueelta. Lapinlahden asema-alueelta harjoitetusta viljelyksestä ei ole varmaa tietoa ennen 1940-lukua, mutta tuon vuosikymmen lopulla asemanseudulla oli vielä pienenpuoleista kotitarveviljelyä. Aseman kirjuri ja ratamestari saivat pitää lehmää, koska se turvasi heidän perheisiinsä kuuluville pienille lapsille maidon saannin.

Asemarakennuksen vieressä on pieni ”Matti ja Liisa” –patsas. Se on taidevalaja Eino Koistisen tekemä ja muistuttaa Juhani Ahon ”Rautatie”-kirjan päähenkilöiden, Matin ja Liisan, matkasta Lapinlahdelle rautatietä katsomaan.

Matti ja Liisa_180.jpg