bannerikuva
Vanha hautausmaa

Kappalainen Johan Johnsson laati lahjakirjan 26.3.1830 Lapinlahden vanhasta  hautausmaasta. Johansson oli ensimmäinen tälle hautausmaalle haudattu (k. 20.8.1831). Juho Mykkänen ja Tahvo Ollikainen vahvistivat puumerkillään luovuttavansa ilmaiseksi, ikuisiksi ajoiksi, viljelykseen sopimattoman maa-alan rukoushuonekunnan hautausmaaksi.

Ainakin kahteen kertaan piti hautausmaan aitaa parantaa, sillä kirkolliskokoukselle oli valitettu, että siat ja lampaat ovat päässeet käyskentelemään ja tonkimaan hautausmaalla. Keväällä 1880 hautausmaa ympäröitiin pisteaidalla.

 Aluetta laajennettiin vuonna 1858. Hautausmaa oli käytössä vuoteen 1887, mutta osa siitä otettiin käyttöön 1900-luvun sotien sankarihautausmaaksi. Muu osa aluetta on metsäistä puistoa, jossa on jäljellä alkuperäisiä hautamuistomerkkejä. 1960-luvulla hautausmaa ympäröitiin nykyisellä puuaidalla ja porteilla.

Vanha hautausmaa oli rauhoitettu puistoksi tullessaan täyteen (n. 1887), mutta sitä raivattiin 1917 , jolloin ehjät hauta- ja muistomerkit jätettiin paikalleen, aita korjattiin ja portitettiin, sillä kirkkovaltuuston pöytäkirjaan oli merkitty Vanha hautausmaa ”ansaitsee nykyiselläänkin olla pyhitetty muistopaikka”. Sanonnalle tuli syvällinen sisältö, kun hautausmaan eteläpäätyyn haudattiin 1918 kahdeksan lapinlahtelaista kansalaissodassa kaatunutta. Kansalaissodan vainajat haudattiin vanhan hautausmaan eteläpuolelle - paikalle pystytettiin Arttu Halosen graniittinen sankaripatsas (On ehkä sittenkin Eemil Halosen tekemä, Tauno Räisänen : Lapinlahden seurakunta 100-vuotias).  Kaikkiaan Lapinlahdella kirjoilla olleita kansalaissodassa kuolleita tiedetään 27, sekä punaisten että valkoisten puolelta (Sotasurmat-tiedoston mukaan).

Talvisodan aikana kaatuneita vainajia on haudattu tänne 102 ja jatkosodan vainajia 173. Arttu Halonen suunnitteli haudat lopulliseen kuntoon ja hänen tekemänsä on polvistunutta soturia kuvaava reliefi 1941. Sankarihaudoilla oli talvisodan jälkeen valkoiset puuristit, jotka on myöhemmin vaihdettu punagraniittisiin hautakiviin (seurakunnan toimesta, kunnan tukiessa taloudellisesti).

Evakkoja Lapinlahdella oli enimmillään talvisodan puhjettua n. 6000, joka väheni vuoden 1944 loppuun 2077 evakkoon (Salmista ja Suistamosta). Lapinlahden asukasluku oli tuolloin 9800, joten karjalaisten tulo merkitsi Lapinlahdelle 21 % lisäystä kunnan väkilukuun.

Talvisota 11/1939—3/1940 kesti 105 päivää
-
640 lapinlahtelaista miestä osallistui ja heistä 102 kaatui

Jatkosota 6/1941 – 9/1944, hieman yli 3 vuotta

  • 730 miestä/173 kaatui ( 3 % väkiluvusta kaatui, 89 sotaleskeä ja 189 sotaorpoa)
  • Kuljetettiin Nurmekseen -> marssivat Kuhmon suuntaan -> osallistuivat Rukajärven taisteluihin ->Lapinlahtelaispataljoonan kotiutus 11/1944 -> marssivat 340 km takaisin

Sotaan lähtö tapahtui molemmilla kerroilla Mäenpihasta nykyisen kunnantalon parkkipaikalta, jossa on muistokivi.

Lähellä sankaripatsasta on Pajujärveltä kotoisin olleen jääkärikapteeni Kosti Kauppisen hauta. Hän on tiettävästi ainut lapinlahtelainen Saksassa 1. maailmansodan aikana koulutuksen saanut jääkäri. Tarina kertoo, että hän lähti salaa kotijoukoiltaan jääkärioppiin. Kerrotaan, että hän olisi tuolloin 17-vuotiaana jättänyt keittiön pöydälle lapun, jossa kerrottiin, ettei äidin pitänyt huolehtia eikä pelätä, koska Kosti lupasi tulla takaisin. Kuitenkin myöhemmällä iällä tehdyssä haastattelussa hän kertoo, että jätti äidille jäähyväiset kotipihallaan.
Kosti oli välillä armeijan palveluksessa, välillä maanviljelijänä kotitilallaan. Kerrotaan, että hän oli pieni, karhakka mies joka ei pelännyt mitään. Hän noudatti komppanianpäällikkö , kenraali Ehrnrootin ohjetta: Joukkoja on johdettava edestä.
Loppuelämä ei ollut helppo. Hän kuoli 21.5.1969 oltuaan 28 vuotta pyörätuolissa. Hän halusi tulla haudatuksi miestensä vierelle Lapinlahden hautausmaalle.
sankarihautausmaa toiseen suuntaan.JPG                    sankarihautausmaan patsas.jpg