bannerikuva
1. Vesiviskuri

Vesiviskuri rakennettiin hirrestä ja sen sisällä oli 20 m³-vetoinen vesisäiliö. Vesisäiliö oli viskurin toisessa kerroksessa. Viskurissa oli pönttöuuni, jossa poltettiin puita säiliön alla talvella, jotta vesi ei jäätynyt.

Kun höyryveturi ajoi viskurin viereen, vesi saatiin laskettua ränniä pitkin höyryveturiin. Veturi vesitettiin (juotettiin). Samassa yhteydessä täydennettiin "vesitenderin" päällä oleva halkovarasto. Puunotonpuolet olivat molemmin puolin vesiränniä, jotta puun otto voitiin toteuttaa molemmilta suunnilta saapuviin juniin vesitäydennyksen aikana.

Halkoja käytettiin pitkään veturien pääasiallisena polttoaineena: kelpaavalle puulle oli tarkat säännöt. Halutuinta puuta oli koivu, kuusi, mänty ja leppä kelpasivat myös. Puut piti olla kaadettu noin vuotta ennen ostohetkeä ja halkojen piti olla puoli- tai kokometrisiä. Polttopuiden myynti oli paikallisille hyvä lisäansiokeino.

Halkojen myyjät pinosivat halot kolmeen pinoon viskurin ympärillä olevalle nykyiselle linja-auto- aukean alueelle. Pinot tehtiin siten, että puut säilyivät kuivina. Siitä kuivat halot siirrettiin viskurin katon alle tarpeen mukaan katkottuna. Tässä työssä auttoivat ”aseman pojat” usein Sisu-pastilli- tai pikkurahapalkkiolla. Halkopinojen välissä oli vesitynnyreitä ja –ämpäreitä tulipalon varalle.

”Aseman poikien” uima-altaana toimi viskurin 20 kuution vesisäiliö, joka oli lattiasta noin 5 metrin korkeudessa.  Usein sinne mentiin uimaan luvatta, jolloin yksi poika oli vahdissa ilmoittamassa, jos asemalta alkoi näkyä liikehdintää viskurille päin. Joskus pojat saivat käydä uimassa luvan kanssa. Vesiputken alla pojat ottivat myös joskus omin luvin suihkuja.

Suomessa lienee säilynyt Lapinlahden puisen vesiviskurin lisäksi vain Pohjois-Karjalan Uimaharjun ja Jokioisten Museorautatien Minkiön aseman vesiviskurit. Minkiön viskurissa ei ole puuvarastoa.

Viskuri oli käytössä 1901- 1975. Käytöstä poiston jälkeen Lapinlahden viskuri aiottiin ensin myydä polttopuiksi tai kesämökin tarpeiksi, mutta sitten se Matin ja Liisan aseman perustajan, Koski-Vähälän pariskunnan, ostamana siirrettiin Matin ja Liisan huoltoaseman alueelle. Sieltä se palautettiin yli 30 vuoden kuluttua kutakuinkin sille paikalle, missä se aikoinaan palveli höyryvetureita. Se palautettiin lecaharkoista rakennetun kivijalan päälle vähän ennen juhannusta 2012, keskellä yötä viidessä osassa ja neljällä lavalla. Matin ja Liisan asemalla viskuri toimi mm. Marimekon myymälänä.

Kuva Lapinlahti-Seura
Vesiviskuri asema.jpg