bannerikuva
Etusivu / Kylät / Nerkoo / Historia / Kanavatyön uhrit

Nerkoon kanavatyön uhrit

1860-luvun useista katovuosista johtuen valtio järjesti hätäaputöitä eri puolilla Suomea. Monien anomusten jälkeen käynnistettiin myös Nerkoon kanavan kaivutyöt keväällä 1866.

Työmaa oli tarkoitettu paikalliselle väestölle, mutta poikkeuksellisen hädän vuoksi sinne oli pian otettava joukoittain työnhakijoita, jotka tulivat Kainuusta ja Pohjanmaalta. Työmiesten lukumäärä kohosi nopeasti 1500:aan. Koska väkeä oli tarjolla enemmänkin, käynnistettiin myös Ahkiolahden kanavan kaivutyöt.

Nälän heikentämät työntekijät joutuivat asumaan kelvottomissa tuvissa, riihissä ja ulkorakennuksissa. Nerkoolla asuttiin enimmäkseen kanavan lähitaloissa. Vaimoväki toi ruokaa kesäaikaan veneellä Nerkoon puolelta. Kyllästyttyään kiertämään Niittyniemeä, he kaivoivat niemen tyveen oikoväylän, joka tunnetaan tänäkin päivänä nimellä Akanoja.

Palkkataso oli valtion heikoista rahavaroista johtuen melko olematon. Työvoimaa ei myöskään haluttu houkutella pois yksityisten töistä, joten heinätyöaikaan palkkaa vielä alennettiin.

Koska sairaushuolto oli olematonta, pian ilmeni kulkutauteja kuten lavantautia ym. Pääsairaala oli Hynylässä, pienempiä sairasasemia esimerkiksi Porkilassa. Nämä pyrkivät vähentämään kuolleisuutta, mutta siitä huolimatta jo ensimmäisenä kesänä kuoli 50 henkeä. Tilanne paheni vielä ja pelkästään toukokuussa 1868 menehtyi 42 työmiestä.

Nerkoon kanavan kaivutöiden uhreja on virallisesti 92, mutta uhreja lienee enemmän. Puhumattakaan vaimojen ja lasten luvusta, josta ei ole mitään merkintöjä. Kanavan uhreja varten vihittiin erityinen hautauspaikka nykyisen sankarihaudan pohjoispuolelle. Sinne kuljetettiin heihähäkeittäin vainajia sairaaloista ja työmaalta. Haudattavista suurin osa oli ulkokuntalaisia, mutta tarkempaa kirjanpitoa ei pidetty.

Seurakunnassakin "kannettiin huolta vainajista", kun kirkolliskokouksessa ehdotettiin erityisen "multarahan" perimistä näiltä ulkokuntalaisilta vainajilta haudankaivajan maksun lisäksi. Satakunta tuntematonta vainajaa lepää siis Nerkoon kanavatyön uhreina Lapinlahden vanhalla hautausmaalla. Paikalla on nykyään seurakunnan 100-vuotisjuhlien aikaan pystytetty muistomerkki.

 

Lopuksi runotaitoisen kansanmiehen ajankuvaus:

"Nerkoolle työhön rientäneet
He ol’ ja sinne tuonehet
Waimons’ ja monta lasta.

Mies, minkä siellä ansaitsi,
Omilleen näille tasaili.
Waan yhden muru monille,
Waimolle, niin myös lapsille

Riittän ei nälkäisille.
Jos heiniäki jauhettiin,
Jäkälät, parkit leiwottiin.
Ei niistä nääntyville."

 

Lähde: Tauno Räisäsen muistiinpanot Lapinlahden seurakunta 100-vuotias -teokseen