bannerikuva
Etusivu / Kylät / Nerkoo / Historia / Taidevalu Nerkoolla

Taidevalu Nerkoolla

Halosten taiteilijasuku on vaikuttanut Nerkoollakin. Kuvanveistäjä Eemil Halonen aloitteli täällä taidevalimotoimintaansa veljensä Arttu Halosen kanssa. Taidevalu vahavalumenetelmällä oli tuolloin vielä Suomessa tuntematonta ja tiedot ja taidot täytyi hankkia urkkimalla taidevalimoiden toimintaa esim. Italiassa. Tämä taas onnistui esiintymällä tietämättömänä taiteilijana valattamalla töitään näissä perinteikkäisissä valimoissa. Aikansa teollisuusvakoilua siis.

Seuraavaksi olemme lainanneet suoraan Minna Kettusen kirjasta Halosen taiteilijasuku.
 

Kun Eemil asettui Lapinlahdelle ja hankki sieltä Nerkoon uudispihan tilan 1903, rakennettiin paikalle paja pronssivalukokeiluja varten. Eemiliä kalvoi alan suuri ongelma: Suomessa pronssiveistoksia pystyi valamaan vain Eemil Wikström omassa valimossaan Visavuoressa, ja hän valoi lähinnä omia veistoksiaan. Muiden piti lähettää työnsä valettavaksi ulkomaille. Hankalaan ja kalliiseen asiantilaan piti saada muutos. Pronssia piti opetella valamaan itse, omana työnä omassa maassa. Eemil kehotti Arttua opiskelemaan valantaa.

Vastuksia ei veljeksiltä puuttunut: Uudispihan paja paloi vuonna 1905. Valimotoiminta piti siirtää Nerkoon vanhalle meijerille.

Nerkoon Uudispihassa Haloset asuivat 1903-09. Ajanjakso on Suomen kuvanveiston ja veistosten pronssiinvalamisen kannalta merkittävä. Tuolloin Eemil opetteli pronssiinvalua yhdessä Arttu-veljensä kanssa, josta kehittyi vähitellen Suomen ensimmäinen ammattimainen taidevalaja. Valukokeilut Uudispihan pajassa eivät onnistuneet suinkaan ensi yrittämältä, mutta sisukkaat veljekset eivät lannistuneet. Kun Eemil Halonen järjesti ensimmäisen yksityisnäyttelynsä Ateneumissa 1908, kaikki pronssiveistokset olivat jo Artun valamia. Veistokset esittivät lapinlahtelaisia persoonia: Nikki-setä, Juopperi, Kyrsä, Jopes, Hierojatar ja Pajutuolin tekijä. Eniten näyttelyssä sai huomiota ja kiitosta haapapuinen Tyttö.

Vuonna 1911 Teollisuushallitus myönsi Arttu Haloselle 2000 markan matkastipendin Saksaan, Ranskaan ja Italiaan pronssivaluopintoja varten. Artun osaksi oli langennut pronssiinvalun täyden ammattitaidon hakeminen Keski-Euroopasta Suomeen. Miltei salapoliisin työtä tekemään joutunut matkalainen kertoi Savo-lehdessä: ”-onnistuin kuvanveistäjänä pääsemään valimoihin. Oman ammattialansa miehelle ei mikään niistä suostunut työtapojaan selittämään. Sitä ennen olin valanut jo hyvinkin vaikeita töitä, niin että helposti huomasin missä salaisuuden ydin milloinkin piili.” (Savo 13.5.1945)

Lähde: Minna Kettunen: Halosen taiteilijasuku