bannerikuva
Etusivu / Kylät / Nerkoo / Historia / Verottominen kruununmaa

Kun Nerkoon isännät kruunua uhmasivat

1700-luvun Suomessa oli tavallista, että osa maista oli sellaisia, jotka eivät virallisesti kuuluneet kenellekään, eikä kukaan näin ollen maksanut niistä kruunullekaan veroa. Vuonna 1755 kävi ilmi, että Nerkoonniemi oli muuan tuollainen verollepanolta välttynyt maakappale, jota Nerkoon isännät käyttivät kuin omanaan.

Asian laita tuli esille, kun nerkoolaisten entinen ruotusoturi, 65-vuotias Lauri Virveli (Hvirfvell), jolla oli torppa Nerkoonniemessä, ilmoitti talvikäräjillä Nerkoon kyläläisten Pekka Väisäsen, Lauri Kähkösen, Lauri Lappalaisen, Markku Partasen, Tahvo Hartikaisen, Antti Käkkösen, Paavo ja Risto Väisäsen, Juho Partasen sekä Hemminki Husson ”ilman vähäisintäkään veroa” pitävän hallussaan kyseistä nientä. Virveli itse tarjoutui perustamaan niemeen talon kruunulle suoritettavaa veroa vastaan.

Nyt tuli isännille salamaistansa hätä. He yrittivät vedota hallussaan olleeseen maaseteliin arvellen Nerkoonniemen olevan asiakirjassaan mainitun ”Neronsuonrannan”, joka oli 1600-luvun tuomioilla määritelty heille kuuluvaksi. Asiaankuuluvia rajakirjoja ei kuitenkaan kotikätköistä etsintöjenkään jälkeen löytynyt.

Kun omistusoikeus ei tullut toteennäytetyksi tarjoutuivat isännät nyt maksamaan kruunulle veroa saman määrän kuin Virvelin maksettavaksi koituisi. Oikeus siirsi asian maaherran ratkaistavaksi.

Maaherran päätöksellä veroton maa määrättiin kruunulle kuuluvaksi ja Virveli sen asujaksi veroa vastaan. Kyläläiset valittivat asiasta Hoviin, jossa väittivätkin nyt maata toisessa 1600-luvun maasetelissä mainituksi ”Lintujoeksi”. Hovioikeus vahvisti maaherran päätöksen.

Virveli ei kuitenkaan kyennyt lunastamaan lupauksiaan; rakennukset jäivät rakentamatta, niityt ja pellot raivaamatta sekä verot maksamatta. Säätyläiset olivat kärkkäitä noukkimaan nimiinsä talonpoikien tiluksia. Niinpä Virveliltä omistusoikeus joutui vänrikki J. K. Weberille ja häneltä edelleen kapteeni F. V. Ladaulle.

Nerkoon isännät käyttivät kuitenkin ”omistajista” välittämättä maata ylimuistoisen nautintansa nojalla entiseen tapaan; polttivat kaskea, kaatoivat tukkeja ja aidaksia, hakkasivat halkoja ja korjasivat niityiltä heinää. Alueelle rakennettiin luvatta myös kolmen uudistilan ja kolmen torpan rakennukset.

Ladau vaati useaan otteeseen maan mittaamista ”vieraiden anastusten estämiseksi”. Mittaus toimitettiin vihdoin vuonna 1772. Rajapaikkojen näyttäjänä mittamiehille oli ”paraana maakappaleen tuntijana” kukapas muu kuin nyt jo 82-vuotias Ukko-Virveli. Toimituksessa olivat myös kaikki silloiset Nerkoon 17 isäntää. Maa-alue jaettiin, mutta veronalaiseksi Nerkoonniemi muuttui kuitenkin vasta muutaman vuoden jälkeen toimitetussa isojaossa.

Lähde: Savon historia