Alapitkän kylän historiaa
1900-luvun alussa Alapitkän kylä oli todellinen maalaiskylä. Kylään kuului 10 maalaistaloa (Korkeakoski, Lehtimäki, Hovi, Räsälä, Heilua, Miettilä, Leppäharju, Puro, Rokua ja Rantala), ”taajamassa” oli rautatieasema, postitoimisto, koulu, kauppa ja viisi taloa. Juurikan kylällä oli lähes kaikki nykyiset talot (Miettilä, Itälahti, Poro, Askola, Laitila ja Kankkula). Kylän asukkaat koostuivat maalaistalojen isäntäväestä, piioista ja rengeistä sekä taloihin kiinteästi kuuluvista torppareista, mäkitupalaisista ja loisista.
Suomen itsenäistymisen jälkeen kylän elämä vilkastui. 5-tien varrelle rakennettiin useita taloja mm. työväentalo ja nuorisoseurantalo. Kylällä oli tarjolla erilaisia palveluja, osuuspankki, suutari, räätäli, taksi, useita seppiä, nahkuri sekä kolme kauppapuotia ja puhelinkeskus. Tuolloin erittäin tärkeä laite oli jauhomylly, joka Alapitkällä toimi sähköllä. Maalaistaloissa oli sähkövalo, Hovin ja Korkeakosken vesivoimaloiden ansiosta.
Maataloustuotteita vietiin myytäväksi Kuopion torille. Tuotteet kuljetettiin junalla, mutta matkaliput olivat kalliita, joten myyjä itse kulki usein junan perässä pyörällä. Alapitkän tunnetuin paikka oli ilmeisesti baari-kahvila Joostupa, josta sai kahvia ja ruokaa, mutta ei väkijuomia, koska elettiin kieltolain aikaa.
Lama eli pula-aika iski myös Alapitkällä 1930-luvulla. Useat talot vaihtoivat omistajaa. Työttömiä kaupunkilaisia kierteli maakuntaa etsimässä töitä ruokapalkalla. Vuosikymmenen lopulla Alapitkän kylä, kuten kaikki Suomen kylät, alkoi valmistautua sotaan, lähettämällä isät ja pojat rintamalle, naisten ja lasten jäädessä kotiin hoitamaan viljelyksiä ja karjaa.
40–50-luvulla kylä heräsi taas henkiin. Sota oli loppunut. Evakoita asutettiin. Kylän asukasmäärä kasvoi, koulussa oli paljon oppilaita. Maatalous toi edelleen elannon suurimmalle osalle perheitä, mutta kylälle syntyi muutakin toimintaa. Vuosikymmenen vaihtuessa 1962 tuli Union huoltoasema, 1965 valmistuivat uusi koulu ja koulun rivitalot, lisäksi kylällä oli viisi kauppaa, parturi, kaksi taxia, kaksi metallipajaa, kaksi kuorma-autoilijaa sekä Hartikaisen baari. Myös Mikalla, Juurikalla ja Naarvanlahdessa olivat omat kyläkaupat.
Kylän asukkaat koostuivat mm. koulun opettajista, jotka kaikki asuivat Alapitkällä, lisäksi Mikan kyllästämön työntekijöitä, rakennusmiehiä, metallimiehiä oli asettunut asumaan kylälle.
Suuret ikäluokat alkoivat aikuistua 1960-luvun lopulla ja heistä suurin osa lähti työn perässä ympäri Suomea ja Ruotsiinkin. Kylän väkiluku väheni. Tuli lähes täydellinen hiljaiselo, näytti, että kylä kuolee.
70–80 luvun vaihteessa kylälle alkoi syntyä lisää lapsia. Rakentaminen elpyi. Pankki ja pankin rivitalot rakennettiin, Heiluantien omakotialue pantiin alulle, seuraavaksi rakennettiin Miettilänkangas. Rakennusbuumi jatkui, kun kunta rakennutti vanhustentalot, viereen nousi heti kolme rivitaloa. 1990 perustettiin päiväkoti, joka toi kylälle lisää lapsiperheitä, joista vanhemmat käyvät työssä Siilinjärvellä tai Kuopiossa. Omakoti-rivitaloalue rakennettiin kirkon lähelle, myös kunta rakennutti kaksi rivitaloa kirkon mäelle.
90-luvun lama kosketti myös Alapitkän kylää. Monet menettivät työnsä ja joutuivat myymään talonsa, jotkut muuttivat työn perässä muualle. Tuolloin useita taloja oli tyhjillään, myytävänä. Posti siirtyi k-kauppaan ja postipankki lopetettiin, toinen päivittäistavarakauppa lopetti. Alapitkä äänesti EU:n liittymisestä 1995.
Vuosisadan lopulla talous elpyi. Kunta päätti remontoida koulun. Nuorisoseuran talon laajennus oli sopivasti valmistunut ja opetus voitiin siirtää väliaikaisesti sinne. Uudesta koulusta tuli todellinen maamerkki 5-tien varteen.
2000-luvulle tultaessa kylän elämä jatkaa rauhaisaa kulkuaan maalaismaisessa ympäristössään.