Höyryvetureiden aikaan asemilla tarvittiin vesiviskuria, jotta vetureihin saatiin myös matkan varrella lisättyä vettä, josta puolestaan saatiin veturin käyttövoimaksi höyryä.
Vesiviskuri on rakennettu hirrestä ja sen sisällä oli 20 m³-vetoinen vesisäiliö. Vesisäiliö oli viskurin toisessa kerroksessa. Viskurissa oli myös pönttöuuni, jossa poltettiin puita säiliön alla talvella, jotta vesi saatiin pysymään sulana.
Kun höyryveturi ajoi viskurin viereen, vesi saatiin laskettua ränniä pitkin höyryveturiin. Veturi vesitettiin eli juotettiin. Samassa yhteydessä täydennettiin "vesitenderin" päällä oleva halkovarasto. Puunotonpuolet olivat molemmin puolin vesiränniä, jotta halkoja voitiin lastata molemmilta suunnilta saapuviin juniin vesitäydennyksen aikana.
Halkoja käytettiin pitkään veturien pääasiallisena polttoaineena ja kevolliselle puulle oli tarkat säännöt. Halutuinta puuta oli koivu, mutta kuusi, mänty ja leppä kelpasivat myös. Puiden piti olla kaadettu noin vuotta ennen ostohetkeä ja halkojen piti olla puoli- tai kokometrisiä. Polttopuiden myynti oli paikallisille hyvä lisäansiokeino.
Halkojen myyjät pinosivat halot kolmeen pinoon viskurin ympärillä olevalle nykyiselle linja-auto- aukean alueelle. Pinot tehtiin siten, että puut säilyivät kuivina. Pinoista kuivat halkoja siirrettiin viskurin katon alle tarpeen mukaan. Tässä työssä auttoivat ”aseman pojat” usein Sisu-pastilli- tai pikkurahapalkkiolla. Halkopinojen välissä oli vesitynnyreitä ja -ämpäreitä tulipalon varalle.
”Aseman poikien” uima-altaana toimi viskurin 20 kuution vesisäiliö, joka oli noin 5 metrin korkeudella lattiasta. Usein säiliöön mentiin luvatta uimaan, jolloin yksi pojista oli vahdissa ilmoittamassa, jos asemalta alkoi näkyä liikehdintää viskurille päin. Joskus pojat saivat käydä uimassa oikein luvan kanssa ja joskus pojat myös ottivat vesiputken alla omin luvin suihkuja.
Suomessa lienee säilynyt Lapinlahden puisen vesiviskurin lisäksi vain Pohjois-Karjalan Uimaharjun ja Jokioisten Museorautatien Minkiön aseman vesiviskurit. Minkiön viskurissa ei ole puuvarastoa.
Viskuri oli käytössä 1901- 1975. Käytöstä poiston jälkeen Lapinlahden viskuri aiottiin ensin myydä polttopuiksi tai kesämökin tarpeiksi, mutta sitten se Matin ja Liisan aseman perustajan, Koski-Vähälän pariskunnan, ostamana siirrettiin Matin ja Liisan huoltoaseman alueelle. Sieltä se palautettiin yli 30 vuoden kuluttua kutakuinkin sille paikalle, missä se aikoinaan palveli höyryvetureita. Viskuri palautettiin lecaharkoista rakennetun kivijalan päälle vähän ennen juhannusta 2012 keskellä yötä viidessä osassa ja neljällä kuorma-auton lavalla. Matin ja Liisan asemalla viskuri toimi lahjatavara- ja Marimekon myymälänä.
Kuva Lapinlahti-Seura