Siirry sisältöön Etusivu
Lainajyvästö
Kylmät kesät ja hallat seurasivat toisiaan 1860-luvun loppupuolella. Varsinaisia katovuosia oli vuosina 1862, 1865 ja 1867, mutta välivuosienkin sadot jäivät heikoiksi tai keskinkertaisiksi, eivätkä ne riittäneet korvaamaan edellisen katovuoden menetyksiä uuden kadon jo tullessa. Lisää huonoja satovuosia oli vielä 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa. Jo vuonna 1861 oli ollut huono viljavuosi ja seuraavana vuonna halla vei koko pitäjän touot. Vuonna 1863 pitäjänkokouksessa suunniteltiin hätäapurahaston perustamista, mutta se toteutui vasta seuraavan vuoden heinäkuussa. Jokaisen pitäjäläisen täytyi antaa yksi hopeamarkka vuodessa tähän rahastoon.
Kuopion kruununmakasiinilta jouduttiin anomaan vuosittain syömä- ja siemenviljaa lainaksi ja tämän vuoksi pitäjäläiset olivat alituisessa takaus- ja velkakierteessä. Viljaa anottiin usein seuraavanlaisilla kirjelmillä:
”Pyyntönsä he taas uskaltavat laskea suuriruhtinaansa lempeään suosiollisuuteen heidän kanssansa, ei tehden tätä laiskuuden tai huolimattomuuden peitteen varjossa, vaan tiukimman ja kovimman nälkäkuoleman hädän pelvossa, jos ei armahtamista enää voida heille hyväksi sallia.”
Varpaisjärvi kuului vuoden 1910 loppuun saakka Nilsiän pitäjään. Nilsiään oli rakennettu jo 1832 pitäjänmakasiini, johon asukkaat sitoutuivat hyvinä vuosina tuomaan ohra- ja ruissadostansa joitakin kappoja jyviä, jotta sieltä voitiin lainata siemenviljaa katovuosien jälkeen.  Vilja ei kuitenkaan riittänyt lainajyvästössä ison pitäjän tarpeisiin ja myös lykkäyksiä lainojen takaisin maksuun pitäjäläiset joutuivat anomaan toistuvasti varsinkin 1860-luvun huonojen viljavuosien jälkeen.
Jo valmiiksi vaikea tilanne paheni vielä entisestään katovuonna 1867. Tapio-lehti kirjoitti 1.6.1867 seuraavasti ihmisten ahdingosta ja sääoloista:
”Vielä loppupuolella toukokuuta olivat hanget korkeimmillaan ja lisäksi pakkasta. Talonpojat ovat allapäin. Karjalle ei riitä enää ruokaa. Jos nyt tulee katovuosi, lisääntyy kerjäläisten määrä.”
Pitäjäläisten oli jälleen anottava lykkäyksiä viljalainoihin, joita oli syntynyt vuosina 1864-66. Vuoden 1867 kadon jälkeen seurasi onneksi hyviä satovuosia, jolloin elämä helpottui ja verorästejäkin saatiin maksettua. 
Vuosien 1867-68 nälänhätään oli kaksi merkittävää syytä: väkiluvun kasvu ja lisääntynyt riippuvuus rukiin tuotannosta. Kato kohtasi erityisesti rukiin viljelyä. Vaikka valtaosa kuolleista menehtyikin tauteihin, kuten lavantautiin, jotka levisivät helposti heikosti ravitussa väestössä, ei suoranaisilta nälkäkuolemiltakaan vältytty. 
Viljaa tuotiin ulkomailtakin, mutta huonon tieverkoston takia viljaa oli vaikea saada jaettua tasaisesti koko maahan. Kun vilja loppui, oli edessä nälkäkuolema tai mierontielle lähtö. 
Korpijärven Koiraharjulla on koruton muistomerkki muistuttamassa järkyttävistä nälkävuosista. Koiraharjun hautausmaalle on haudattu noin 60 nälkävuosina kuollutta henkilöä.

Huonot satovuodet jatkuivat vielä 1800-luvun lopussa. Parhaita viljelyspaikkoja katovuonna 1892 olivat korkeilla mäillä sijainneet pellot, joihin halla ei niin pahasti iskenyt. Läänin taholta tilannetta pyrittiin helpottamaan järjestämällä työtupia jokaisella kylällä. Työtuvissa kehrättiin, kudottiin verkkoja ja rysiä sekä tehtiin puu- ja tuohitöitä. Kyläläiset saivat työtuvalla tehdystä työstä palkakseen jauhoja ja leseitä (1/3 jauhoja ja 2/3 leseitä). Valtion toimesta aloitettiin tietyö kirkonkylästä Korpijärvelle. Tietöihin osallistui paljon myös naisia ja palkka maksettiin tästäkin työstä jauhoina ja leseinä. 
Vielä 1900-luvun alussa huonot säät ja kylmät kesät verottivat viljasatoa. 1902 kadon seurauksena jouduttiin turvautumaan laajoihin hätäaputoimiin. Silloin perustettiin hätäaputoimikunta, jota avustamaan valittiin kultakin kylältä kaksi luottamusmiestä. Kunnan lainamakasiinista saatiin jonkin verran apua, mutta yhä edelleen jouduttiin anomaan Kuopion läänin kuvernööriltä sekä maksujen pidennysaikaa että lisää viljaa lainaksi. 
Varpaisjärven omassa kuntakokouksessa joulukuussa 1905 päätettiin vihdoin perustaa Varpaisjärvelle oma lainajyvästö. Rakennus valmistui syksyllä 1906. Jyvälainoista perittiin ohjesäännön mukaisesti vähintään kolmasosa pääomasta ja korot. Lisäksi lainaajalla piti olla kaksi takaajaa.
Lainajyvästön jälkeen rakennuksessa on pidetty terveystaloa, neuvolaa, hammaslääkärin vastaanottoa, kunnantoimistoa ja oikeusaputoimistoa. Alakerran tiloissa on toiminut Käsityökeskus, sittemmin Käsityönystävät ja yläkerrassa oli 4H:n toimisto. Rakennus on kunnan omistuksessa.


Lähteet: 
Jussi Tervon haastattelu
Varpaisjärvi-kirja