Yleisten teiden varsilla oli jo keskiajalla oltava matkustajille tarjolla taloja, joista saattoi saada kyydin, ruokaa ja yösijan maksua vastaan. Kuninkaan ja valtion asioilla liikkuvilla oli oikeus saada nämä palvelut ilmaiseksi keneltä talolliselta tahansa.
Suomessa alettiin perustaa säännöllisiä majapaikkoja teiden varsille 1640-luvun jälkeen. Kievarit tarjosivat kyytipalveluja, tallitilaa hevosille, ruokaa ja yösijaa. Varpaisjärven vanhin kievari, 1830-luvun maissa perustettu Sutelan kievari, oli toiminut useissa taloissa olemassaolonsa aikana. Viimeiseksi se sijaitsi Fredrik Turusen talossa vuosina 1929–1946. Tällöin kievaria nimitettiin Turusen kievariksi.
Kievarissa kävi monenmoista väkeä: maaherroja, piispoja, ministerejä, kansanedustajia ja teatteriseurueita. Erityisesti Iisalmen Työnväenteatterin vierailut johtajakaksikko Emmi ja Eino Jurkan kanssa ovat jääneet Turusen mieleen. Turusen kievari lopetti toimintansa Varpaisjärven kievareista viimeisenä.
Kyydit alkoivat vähetä kievareissa autoliikenteen yleistyessä. Kyytilaki kumottiin kuitenkin vasta 1955, vaikka se oli jo parikymmentä vuotta aiemmin menettänyt käytännön merkityksensä.
Fredrik Turunen (1886-1977) oli mukana hämmästyttävän monenlaisissa yhteiskuntaan liittyvissä toimissa ja hänen muistelmiaan on lainattu ahkerasti Varpaisjärvi-kirjassa. Turunen toimi Varpaisjärven seurakunnan suntiona yhteensä 42 vuotta ja oli mukana ensimmäisessä kirkkovaltuustossa. Lisäksi hän oli mukana vuonna 1912 perustetun Varpaisjärven säästöpankin alkuvuosien toiminnassa. Turunen toimi jonkin aikaa pankin kirjanpitäjänä ja pankki myös toimi osan aikaa hänen talossaan. Hän oli myös Varpaisjärven Osuuspankin hallintoneuvoston puheenjohtajana 1954-62. Turunen toimi myös räätälinä maanviljelyn ohella 1900-luvun alkupuolella muutaman vuosikymmenen ajan. Turunen oli myös ensimmäisen kirjaston johtokunnan puheenjohtajana ja hän toimi erilaisissa koulutoimen hallintotehtävissä 1950-luvun loppuun saakka. Hän toimi myös kunnan ”kasöörinä” eli rahastonhoitajana.
Kunnallislautakunnan johtajana hänen mainitaan olleen 1929 ja köyhäinhoitolautakunnan rahastonhoitajana 1920-luvulla. Olipa hän 1907 perustetun Ylä-Savon Osuusliikkeen varakirjurinakin. Varpaisjärven telehvooni-osakeyhtiö oli perustettu 1912 ja kukapa muu olisikaan hoitanut kahdeksannumeroista keskusta kahdeksan ensimmäistä vuotta, kuin Fredrik Turunen.
Lähteet:
Jussi Tervon haastattelu
Varpaisjärvi-kirja