Rautatieläisten asuntojen rakentaminen kuului tiiviinä osana rautatierakentamiseen, sillä usein radat vedettiin sellaisille seuduille, joissa asuntoja ei ollut työntekijöille muutoin saatavissa.
Yleensä asuntoihin kuului kaksi maakellaria eli kuoppaa. Isomman tilavuus oli 80 m³ ja pienemmän 30m³. Kellareissa oli pieni eteinen, jossa oli lämmitettävä uuni. Tämä oli VR:n tapa rakentaa kellareita. Kellari oli jaettu kolmeen ovelliseen osaan, joissa oli laarit. esim. perunoiden säilytykseen. Pienempi kellari, joka oli vain asemapäällikön käytössä, sijaitsee asemarakennuksen vieressä. Asemapäällikön kellarin vieressä oli marjapensaita.
Lautarakenteisessa asuintalossa eli kaksoisvahtituvassa eli ”kasarmissa” oli kolme asuntoa: sähköttäjälle ja ratamestarille, joilla kummallakin oli käytössään kaksi huonetta ja keittiö sekä asemamiehelle, jolle oli varattu keittiö ja yksi huone. Vahtituvan vieressä on ollut hyvin hoidettu kasvimaa.
Aina 1930-luvulle saakka, sekä vielä sodan jälkeenkin, moni rautatieläinen viljeli omaa palstaansa tai piti kotieläimiä. Aivan välttämätöntä tämä oli ratavartijoille, joiden palkka oli pieni ja asumukset usein keskellä asumatonta seutua. Asunnon yhteyteen tuli ohjeitten mukaan rakentaa ulkorakennukseen kahden lehmän navetta. Lehmien rehun ratavartijat saivat niitettyä ratapenkan alueelta. Lapinlahden asema-alueelta harjoitetusta viljelyksestä ei ole varmaa tietoa ennen 1940-lukua, mutta tuon vuosikymmen lopulla asemanseudulla oli vielä pienenpuoleista kotitarveviljelyä. Aseman kirjuri ja ratamestari saivat pitää lehmää, koska se turvasi heidän perheisiinsä kuuluville pienille lapsille maidon saannin.