Lapinlahdelle saapui melko vähän tavaraa, yleensä yksi vaunukuorma päivässä. Asemamies huolehti saapuneet tavarat makasiiniin. Pääasiassa kuorma oli kauppoihin myytäväksi menevää tavaraa, joka toimitettiin asemalta kauppaliikkeisiin tavallisesti hevoskuljetuksella. Posti tuli myös päivittäin omalla postivaunulla asemalle ja sekin kuljetettiin hevoskuljetuksella eteenpäin.
Kun kuorma-autot yleistyvät ja tavaroita alettiin kuljettaa maanteitse autoilla, jäi päivittäinen tavaravaunukin tarpeettomaksi. Postikin tuli päivittäin omalla postiautolla postitoimipaikkaan.
Mitä Lapinlahdelta sitten lastattiin rautatien kuljetettavaksi? Tavaravalikoima vaihteli kuvamaidosta Marskin patsaaseen. Alkuvuosina rahtina oli usein sieniä ja marjoja sekä saha- ja puutavaraa. Alkuaikoina puuta ei välivarastoitu asemalle. Se tapa alkoi vasta 1970-luvun jälkeen, jolloin laanit ylettyivät melkein Artunkujalle asti. Nykyisinkin aseman lastausalueella voi nähdä isoja tukkikasoja odottamassa kuormausta.
1950-luvulla rakennettiin luiska makasiinin etuosaan. Se helpotti mm. eläinten kuljetusta sekä pronssivalujen lastausta. Tavaramakasiiniin vei pohjoisen puolelta erillinen lisäraide, joka on myöhemmin purettu.
Erikoista kuljetettavaa ovat olleet myös muut Lapinlahden taidevalimosta lähteneet suuret patsaskuljetukset. Elias Halosen (1921-1965) taidevalimon (1953-1964) piti rakentaa nosturi parruhirsistä, jotta Mannerheimin patsas saatiin lastattua osina vaunuun. Osat koottiin hitsaamalla Helsingissä taiteilija Aimo Tukiaisen, (s.1917-1996) valvonnassa.
Erikoisin Lapinlahdelta lähtevä kuljetus lienee ollut Neuvostoliittoon menevä Kuivamaito Oy:n valmistama maitojauhe. Sen toimitus ei ollut jatkuvaa, vaan tapahtui 5-6 kertaa vuodessa kulloistenkin sovittujen idänkauppakiintiöiden mukaan. Kuljetukset hoidettiin Vainikkalan kautta venäläisillä vaunuilla ja kuljetukseen oli annettu tarkat ohjeet. Venäläiset vaativat, että Kuivamaito Oy:n oli ennen jauheen lastaamista suojattava tavaravaunut. Vaunun pohjalle ja sivuseiniin rakennettiin laudoitus ja siihen kiinnitettiin muovi, joka esti kosteuden pääsyn seinän läpi. Sen jälkeen vaunu sisustettiin kovalevyllä ja tuloksena oli siisti, melkein asunnoksi kelpaava vaunu. Yhdessä kuivamaitoerässä saattoi vaunuja olla jopa 60, kuitenkin yleensä noin kymmenkunta. Vaunut eivät tulleet takaisin, vaan vaunujen muutostyö jouduttiin aina tekemään uudelleen.
Nilsiästä Lapinlahdelle tuotiin keväisin kvartsihiekkaa, jota käytettiin lasiteollisuudessa. Hiekka tuotiin Radus-yhtiön omilla kuorma-autoilla nykyisen automaalaamon seudulla olevan rakennuksen sisään ja sieltä se edelleen lastattiin junan kuljetettavaksi. Tässä samassa rakennuksessa Elias Halonen aloitti valimotoiminnan ja mm. Marskin patsaan tekemisen.
Kuopion meijeriin ajettava maitojuna säilyi pitkään säännöllisenä ja päivittäisenä vuorona. Se lähti aamulla, pysähtyi radan varren maitolaitureilla ottaen maitotonkat ja palasi illalla tyhjien tonkkien kanssa.
Asemamiehillä oli tavaramakasiinin eteläpäädyssä oma tila, jossa kirjoitettiin rahtikirjat ja luovutettiin tavarat. Tätä varten oli makasiinissa vaa’at. Pohjoispäädyssä oli tila, jossa säilytettiin kuljetusta odottavia lehmiä. Eläinten kuljetusvaunut olivat väriltään muista poikkeavat eli valkoiset.
Jos rahti piti maksaa, tätä ei voinut tehdä makasiinirakennuksessa, vaan maksu piti suorittaa asemarakennuksessa olevaan konttoriin.