Vanha hautausmaa oli käytössä vuoteen 1887, mutta osa siitä otettiin käyttöön 1900-luvun sotien sankarihautausmaaksi. Kirkkovaltuuston pöytäkirjaan oli merkitty 1917, että Vanha hautausmaa ”ansaitsee nykyiselläänkin olla pyhitetty muistopaikka”.
Sanonnalle tuli syvällinen sisältö, kun hautausmaan eteläpäätyyn haudattiin 1918 kahdeksan lapinlahtelaista kansalaissodassa kaatunutta. Kansalaissodan vainajat haudattiin vanhan hautausmaan eteläpuolelle ja paikalle pystytettiin Arttu Halosen graniittinen sankaripatsas. Kaikkiaan Lapinlahdella kirjoilla olleita vapaussodassa kuolleita tiedetään 27 (Sotasurmat).
Talvisodan aikana kaatuneita vainajia on haudattu tänne 102 ja jatkosodan vainajia 173. Arttu Halonen suunnitteli haudat lopulliseen muotoonsa ja hän on tehnyt polvistunutta soturia kuvaavan reliefin 1941. Sankarihaudoilla oli talvisodan jälkeen valkoiset puuristit, jotka on myöhemmin vaihdettu punagraniittisiin hautakiviin.
Talvisota alkoi 30.11.1939 ja päättyi 13.3.1940 eli talvisota kesti 105 päivää.
Talvisotaan osallistui 640-650 lapinlahtelaista miestä ja heistä 102 kaatui.
Jatkosota kesti yli kolme vuotta 25.6.1941 – 19.9.1944
Jatkosotaan osallistui 730 miestä, joista 175 kaatui.
Isänmaan puolesta annetun raskaan uhrin kokivat syvimmin 89 sotaleskeä ja 189 sotaorpoa.
Lapinlahden miehet kuljetettiin junalla Nurmekseen, josta he lähtivät marssimaan Kuhmon suuntaan ja osallistuivat siellä Rukajärven taisteluihin. Lapinlahtelaispataljoona kotiutettiin marraskuussa 1944. Miehet marssivat 460 km takaisin ja voi vain kuvitella, että tulomatkalla askel oli huomattavasti kevyempi, vaikka matka oli pitkä ja miehet väsyneitä.
Sotaan lähtö tapahtui molemmilla kerroilla Mäenpihasta nykyisen kunnantalon parkkipaikalta, jossa on Sotaan lähdön muistokivi.
Lähellä sankaripatsasta on Pajujärveltä kotoisin olleen jääkärikapteeni Kosti Kauppisen hauta. Hän on tiettävästi ainut lapinlahtelainen Saksassa 1. maailmansodan aikana koulutuksen saanut jääkäri. Tarina kertoo, että hän lähti salaa kotijoukoiltaan jääkärioppiin. Kerrotaan myös, että hän olisi tuolloin 17-vuotiaana jättänyt keittiön pöydälle lapun, jossa kerrottiin, ettei äidin pitänyt huolehtia eikä pelätä, koska Kosti lupasi tulla takaisin. Kuitenkin myöhemmällä iällä tehdyssä haastattelussa hän kertoo, että hän jätti äidille jäähyväiset kotipihallaan.
Kosti oli välillä armeijan palveluksessa, välillä maanviljelijänä kotitilallaan. Kerrotaan, että hän oli pieni, karhakka mies, joka ei pelännyt mitään. Hän noudatti komppanianpäällikkö, kenraali Ehrnroothin ohjetta: Joukkoja on johdettava edestä.
Loppuelämä ei ollut helppo. Hän kuoli 21.5.1969 oltuaan 28 vuotta pyörätuolissa. Hän halusi tulla haudatuksi miestensä vierelle Lapinlahden hautausmaalle.
