Kappalainen Johan Johansson laati lahjakirjan 26.3.1830 Lapinlahden vanhasta hautausmaasta. Johansson oli ensimmäinen tälle hautausmaalle haudattu (k. 20.8.1831). Juho Mykkänen ja Tahvo Ollikainen vahvistivat puumerkillään luovuttavansa ilmaiseksi, ikuisiksi ajoiksi, viljelykseen sopimattoman maa-alan rukoushuonekunnan hautausmaaksi.
Ainakin kahteen kertaan piti hautausmaan aitaa parantaa, sillä kirkolliskokoukselle oli valitettu, että siat ja lampaat ovat päässeet käyskentelemään ja tonkimaan hautausmaalla. Keväällä 1880 hautausmaa ympäröitiin pisteaidalla.
Aluetta laajennettiin vuonna 1858. Hautausmaa oli käytössä vuoteen 1887, mutta osa siitä otettiin käyttöön 1900-luvun sotien sankarihautausmaaksi. Muu osa aluetta on metsäistä puistoa, jossa on jäljellä alkuperäisiä hautamuistomerkkejä. 1960-luvulla hautausmaa ympäröitiin nykyisellä puuaidalla ja porteilla.
Vanha hautausmaa oli rauhoitettu puistoksi tullessaan täyteen (n. 1887), mutta sitä raivattiin 1917, jolloin ehjät hauta- ja muistomerkit jätettiin paikalleen, aita korjattiin ja portitettiin. Tuolloin kirkkovaltuuston pöytäkirjaan oli merkitty, että Vanha hautausmaa ”ansaitsee nykyiselläänkin olla pyhitetty muistopaikka”.