Kunnantuvan rakentaminen
1910 asetettiin toimikunta suunnittelemaan kunnantupaa. Seurakunnalta saatiin vuokrattua tontti 50 vuodeksi kirkon vierestä. Vuokraehdoissa oli seuraavanlaisia rajoituksia: ”Kunta ei saa harjoittaa huoneellaan mitään sopimatonta menoa, joiden kautta kirkon ja kirkkopalstan rauha ja järjestys tulisi häirityksi: niin kuin julkisia tansseja ja muita huveja, ja muutenkin järjestettävä niin, että kirkkoväki kirkon aikana ei tulisi tilaisuuteen viettämään siellä aikaansa jumalanpalveluksen aikana.”
Rakennustarpeet kunnantupaan ostettiin kauppias August Väisäseltä ja rakennusurakan otti tehtäväkseen Isak Apell. Kunnantuvan loppukatselmus suoritettiin vuoden 1912 lopulla, vaikka rakennuksessa oli pidetty kuntakokouksia jo saman vuoden alusta lähtien. Kunnantuvan lämmityksestä ja puhtaanapidosta huolehti Paavo Myöhänen ja hänen vaimonsa toimi kahvinkeittäjänä. Lisäksi Myöhäsen toimenkuvaan kuuluivat myös vanginvartijan tehtävät, olihan kunnantuvalla myös putka. Kunnantupaa voitaneen luonnehtia hyvin nykyaikaiseksi monipalvelupisteeksi, jossa oli varsinaisten kokoustilojen lisäksi vankikoppi, säästökassa ja naapurikuntien kunnanlääkärien vastaanotto. Kunnantupa toimi myös syrjäkyläläisten yöpaikkana silloin, kun he olivat käymässä kirkonkylällä.
Kunnantupa toimi kunnallisten kokousten ja kunnallisten toimien pääpaikkana 1930-luvulle asti, jolloin kunnalliset toiminnot siirtyivät entiselle työväentalolle, joka oli remontoitu kunnantaloksi. Sen jälkeen kunnantupa kunnostettiin kunnanlääkärin asuin- ja vastaanottotiloiksi.
Kunnallishallinnon vaiheita
Vuoden 1865 kunnallislailla pyrittiin lähinnä kunnan ja seurakunnan tehtäväalan erottamiseen, päätäntä- ja hallintaelinten luomiseen ja toiminnan määrittelemiseen sekä kunnallisverotuksen säätämiseen. Varpaisjärveläiset olivat ennen oman kunnan perustamista, joka tapahtui v. 1911, osallistuneet Nilsiän pitäjänkokouksiin ja myöhemmin kuntakokouksiin. Emäpitäjä Nilsiän kunnallishallinnon uudistus oli toteutunut monien vaikeuksien kautta 1870-luvun alussa.
Jo ennen varsinaista kunnallista itsenäistymistään varpaisjärveläiset pitivät myös omia kuntakokouksiaan, joissa käsiteltiin pääasiassa lainajyvästö- ja tieasioita. Ensimmäinen pöytäkirja kuntakokouksesta on kirjattu 1905. Kuntakokouksia pidettiin aluksi taloissa, Sutelan kansakoululla, pappilassa ja majatalossa. Vuosilta 1908-09 ei ole löytynyt pöytäkirjoja, mutta seuraavana vuonna pidettiin jo kymmenen kokousta, koska eroaikeet Nilsiän kunnasta olivat tulleet ajankohtaisiksi. Ensimmäinen virallinen itsenäisen kunnan kokous pidettiin 19.1.1911 Varpaisjärven majatalossa. Majatalon iso tupa oli vuokrattu kuntakokouksille ja kuntakokousten esimieheksi oli valittu kolmeksi vuodeksi talollinen Antti Huttunen. Fredrik Turunen muistelee ensimmäistä kuntakokousta seuraavasti:
”Tuohon ensimmäiseen viralliseen kuntakokoukseen täytyi tulla huumorimielellä, sillä päätettiinhän nyt ensimmäistä kertaa täysin itsenäisesti asioista. Toisaalta huumoria tarvittiinkin, sillä juuri perustetun kunnan ei voinut sanoa omistavan edes omaa lyijykynää. Kuntajaossa varpaisjärveläiset katsoivat jääneensä häviön puolelle.
Kunnallislaki määräsi kuntien hoidettavaksi lukuisia tehtäviä, kuten huoltotyön ja opetustoimen järjestelyt, teiden ja siltain kunnossapidon, kyyditys- ja kestikievarilaitoksen järjestelyt, järjestyksen ylläpidon ja paloturvallisuudesta huolehtimisen. Hallinnon vuosikertomuksia ei yleensä tehty eikä talousarvioita osattu tehdä erityisen tarkasti. Kuntakokouksessa oli äänivalta jokaisella hyvämaineisella kuntalaisella. Äänestyskäytäntö oli hyvin monimutkainen ja sekava, koska sen lisäksi, että jokaisella oli yksi ääni käytössään, äänensä voi antaa toiselle hyvämaineiselle käytettäväksi. Manttaaliin merkittyä maata koskevissa äänestyksissä puolestaan äänimäärä riippui manttaaleista eli 1/10 manttaalia oli yksi ääni ja 2/10 manttaalia kaksi ääntä jne., mutta kuntakokous sai päättää äänestettäväksi veroäyrienkin mukaan.
Äänioikeutensa menetti, mikäli ei maksanut kunnallisveroa. Äänioikeudettomia olivat lisäksi ”joutolaiset”, irtolaiset ja palkollislain alaiset palvelijat. Käytännössä tämä merkitsi sitä, että määräysvalta oli varakkailla maanomistajilla, ja varaton ja vähä-ääninen väestönosa ei edes käynyt kuntakokouksissa.
Kuntakokouksia järjestettiin vuosittain 10-14 ja tavallista oli, että kokoukset olivat sunnuntaisin jumalanpalveluksen jälkeen. Kokousten koollekutsuminen tapahtui ilmoittamalla kokouksesta kahta viikkoa aiemmin kirkossa ja lisäksi vielä naulattiin kokouskutsu kunnantuvan seinään.