Siirry sisältöön Etusivu
Mylly

Varpaisjärven mylly yhdessä paloaseman, joka sijaitsee myllyä vastapäätä, kanssa muodostavat Lapinlahdelta päin saavuttaessa keskustan sisääntuloväylän maamerkin.  Betoniperustainen punaiseksi maalattu pystyrimalaudoitettu korkea myllyrakennus alkuperäisine valko-vihreine ikkunoineen ja ovineen on näyttävä maatalouteen voimakkaasti liittyvää rakennuskantaa kirkonkylän keskustassa. Rakennus on alkuperäinen, harvinaistuva, edustava ja todistusvoimainen jälleenrakennuskauden mylly keskellä kylää.

Varpaisjärven Mylly Oy perustettiin 1949 ja myllyrakennus valmistui vuonna 1950. Perustajina olivat Amerikasta kotiutunut liikemies Heikki Ville Lyytikäinen, maanviljelijä Paavo Tuovinen ja pankinjohtaja Antti Hartikainen. Samaan aikaan myllyn valmistumisen kanssa Varpaisjärvelle tuli sähköt Lapinlahdelta tulevan voimalinjan valmistumisen myötä, mikä teki Varpaisjärven Mylly Oy:stä yhden ensimmäisistä sähkömyllyistä paikkakunnalla. Enimmillään myllyn vuosittainen jauhatusmäärä oli 1960-luvulla, jolloin jauhatettiin yli miljoona kiloa. Jauhatusmäärät laskivat, kun peltoja ruvettiin laittamaan pakettiin, viljaa myytiin enemmän jyvinä ja tiloilla yleistyivät sähköllä toimivat kotitarvemyllyt. Eino Nikulainen toimi myllärinä 25 vuotta, minkä jälkeen paikalla jatkoi hänen poikansa Pentti

Kunta osti myllyn Varpaisjärven Mylly Oy:ltä 1990-luvulla. Se toimi varastona ja myllyä vuokrattiin kesäravintolatoimintaan.

Myllytoiminnan historiaa
Myllyt ja sahat olivat maaseudun varhaisinta teollisuutta. Pieniä vesimyllyjä Varpaisjärvellä oli jo 1700-luvulla lähes kaikissa jakokunnissa. Varpaisjärven alueella oli lukuisia koskia, joista saatiin yltäkyllin myllyjen tarvitsemaa vesivoimaa. Pieniin puroihin saatiin myllyn paikka patoamalla ja suurempiin koskiin, kuten Atrotkoskeen, myllyjä perustettiin vasta 1800-luvulla. Vesimyllyjen lisäksi käytössä olivat tuulimyllyt, joita niitäkin Varpaisjärvellä oli runsaasti. Vielä 1900-luvun alussa pieniä vesi- ja tuulimyllyjä oli melkein jokaisessa kylässä, joten myllymatkat olivat kohtuulliset. Pitkälänmäen Pirttimäessä jauhettiin tuulimyllyllä vielä 1943.



Lähteet: 
Varpaisjärvi-kirja