Aurinkotuuli, 1999
Stefan Lindfors, (s. 3.5.1962 Maarianhamina) on suomalainen muotoilija, sisustusarkkitehti ja kuvanveistäjä. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Åbo Katedralskolanista vuonna 1982 ja valmistui sen jälkeen taiteen maisteriksi Taideteollisesta korkeakoulusta 1988.
Lindfors on erittäin monipuolinen taiteilija: hän on suunnitellut muun muassa astioita, huonekaluja, valaisimia, vaatteita ja kankaita arvostetuille suomalaisille tuotemerkeille, kuten Arabialle, Iittalalle, Marimekolle ja Martelalle. Hän on työskennellyt myös elokuva- ja televisio-ohjaajana: hän on tehnyt mainoksia mm. DNA:lle ja Nokialle sekä ohjannut HIM-yhtyeelle musiikkivideoita.
Myös Helsinki-Vantaan lentoaseman matkatavara-aulassa on Lindforsin tekemä aulan ilmeen uudistus. Tavoitteena on erottua taiteen avulla edukseen lentoasemien joukossa. Luonto on olennaisessa asemassa aulan sisustuksessa. Kattoa peittää Finavialle suunniteltu siipikuvioinen kangas, vitriineihin on sijoitettu kasvi- ja eläinaiheita suomalaisesta luonnosta ja seinälle heijastetaan elävää luontokuvaa. IT-osaaminen on myös esillä tilan seinillä Lindforsin käsin piirtämän piirikorttikuosin myötä.
Lisäksi Lindfors on tehnyt opetustyötä taidealan korkeakouluissa. Lindfors on saanut useita kotimaisia ja ulkomaisia palkintoja.
Aurinkotuuli-teos hankittiin Lapinlahden kunnan 125-vuotisjuhlien kunniaksi. Stefan Lindfors oli tuohon aikaan kuumin ja kansainvälisesti tunnetuin nykytaiteilijamme. Teos on 14 metriä korkea, ruostumattomasta teräksestä ja läpikuultavasta lasikuidusta tehty taideteos.
Nyt voimme nähdä, että toteutus ei aivan vastaa tarjouksen kuvausta. Jostain syystä rakenteissa ei ole käytetty ruostumatonta terästä vaan galvanoitua vesijohtoputkea, joka on peitetty maalilla ja lasikuitu ei ole säilynyt läpikuultavana eikä lasikuituinen viiri jaksa pyöriä heikon tuulen mukana. Myöskään valaistusta ei toteutettu suunnitellulla tavalla.
Lindfors itse kuvailee teosta näin: ”Teoksen ilme ja luonne muuttuvat vuodenaikojen myötä, ja luonto on näin ollen osa Aurinkotuulen olemusta: Kesällä ruostumaton teräsrunko kimaltelee auringossa ja talvella verkkomainen struktuuri peittyy lumella ja muuttuu valkoiseksi. Pyöreänmuotoinen, sisältä valaistu kirkas lasikuituviiri pyörii tuulen mukana, näyttäen aina tuulen suunnan. Viirin muoto sekä struktuuri ja materiaalit vievät ajatukset milloin aurinkoon, milloin kuuhun tai esimerkiksi soluun, syntymisen symboliin. Teoksessa on merkkejä jatkuvasta elämästä.”
Rakkaalla teoksella on monta lempinimeä: kiipeilyteline, eihveli-torni, hirven lypsyjakkara, hirvitorni. Teos herätti suuresti keskustelua ja eriäviä mielipiteitä valmistumisensa jälkeen. Välillä keskustelu laantuu, mutta yleensä se aika ajoin yhä vieläkin pulpahtaa pinnalle. Tässä mielessä teos on täyttänyt tehtävänsä erinomaisen hyvin: herättänyt keskustelua, tunteita, mielipiteitä, kirvoittanut uusia käyttötarkoitusajatuksia ja leikkimielisiä parannusehdotuksia. Kaiken kaikkiaan on se tuonut paljon iloa ja hupiakin, vaikka alkuperäinen ajatus ehkä oli vakavampi.
