Kivenhakkaaja, Eemil Halonen 1907
Lapinlahden kunta hankki Kivenhakkaaja-patsaan v. 1993 Lapinlahden kunnan 120-vuotisjuhlavuoden muistomerkiksi hieman etukäteen, koska kunnan juhlavuottahan vietettiin vasta vuotta myöhemmin 1994.
Kivenhakkaaja-patsaan mallina on ollut Eemilin serkku Viljami Halonen.
Teosta on kehuttu erityisesti siksi, että Eemil Halonen on hallinnut kivenhakkaajan asennon kuvaamisen, katsoipa sitä miltä kuvakulmalta tahansa.
Kivenhakkaajan katse on kohdistettu luontevasti juuri siihen kohtaan, mihin seuraavan lekan iskun on tarkoitettu osuvan.
Teos on realistinen, ehkä jollakin tavoin arjen yläpuolelle kohoava, sillä onhan Eemil Halonen kuvannut raskasta työtä tekevän miehen sijasta voimakkaan ja jäntevän figuurin.
Eemil Halonen syntyi Lapinlahden Linnansalmella 21.5.1875 Jussi Ja Anna-Liisa Halosen 13-lapsisen perheen esikoiseksi. Eemil Halonen sai 12-vuotiaana päästötodistuksen Lapinlahden ylemmästä kansakoulusta. Todistuksen arvosanojen perusteella ei voinut vielä päätellä, että hänestä tulee kuvanveistäjä, sillä uran kannalta tärkeissä aineissa, piirustuksessa ja käsitöissä, arvosana oli välttävä 6.
Vielä siitäkään, että hän lähti 17-vuotiaana maailmalle eväinään hallan panemasta viljasta leivottu musta leipä ja taskussaan 13 markkaa, ei voinut aavistaa, minkä mittavan uran Eemil tekee suomalaisessa kuvanveistossa. Mutta hänellä oli ahkeruutta, intoa, oppimisen halu ja suvun rakentaja- ja käsityöperinteet taustatukenaan maailmalle lähtiessään.
Eemil opiskeli Lappeenrannan ja Lapveden Käsityökoulussa puusepän ammattia sekä Sortavalassa E. Mäkisen Nikkarityökoulussa. Hän valmistui kuvanveistäjäksi 23-vuotiaana Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulusta v. 1889. Hän opiskeli mm. Eemil Wikströmin ja Helene Schjerfbeckin johdolla ja teki opintomatkoja Pietariin, Pariisiin ja Italiaan.
Suuremman huomion kohteeksi Eemil Halonen joutui saadessaan toisen palkinnon Elias Lönnrotin muistopatsaskilpailussa 1899. Tämän jälkeen Haloselta tilattiin kuusi kansanelämää kuvaavaa reliefiä koristamaan vuoden 1900 Pariisin maailmannäyttelyn Suomen paviljongin kuoriosaa. Hän valitsi materiaaliksi punahongan ja aiheissa hän halusi tuoda esille vanhoja suomalaisia tapoja ja elinkeinoja. Reliefit olivat: Koskenlaskija, Mullikkaa taluttava tyttö, Saunassa, Runonlaulajat, Poroa pidättävä mies ja Hiihtäjä. Nämä työt ostettiin Ateneumiin vuonna 1902.
Eemil Halosen tuotantoon kuuluu paljon muotokuvia, esim. Kuopioon 1937 valmistunut Minna Canthin patsas.
Eemil Halonen tunnettiin myös kansanelämää kuvaavista veistoksistaan, joissa hän on ehkä omimmillaan. Kansanomaiset aiheet saivat kuitenkin vähitellen väistyä 1920-luvulle siirryttäessä. Aikakauden koko suomalaiselle kuvanveistotaiteelle oli tyypillistä juhlallinen, klassisten tyylipiirteiden korostaminen, sankarillisuuteen pyrkivä tyyli ja pidättäytyminen figuurien esittämisessä. Samaan aikaan Halosen tuotannossa alkoi esiintyä myös yhä useammin äiti ja lapsi –aihe, joka on kuvanveistäjän myöhemmässä tuotannossa yksi tunnusmaisimmista aiheista. Vuonna 1913 valmistunut Marjatta on yksi ensimmäisistä teoksista, joihin taitelija on kuvannut äidin lapsensa kanssa.
Suomalaiset materiaalit, puu ja kivi olivat hänelle ominaisia ja läheisiä. Tuotantonsa viime vuosina hän teki eniten hautamuistomerkkejä, joita yksinomaan Hietaniemen hautausmaalla on 17. Eemilin suunnittelema on myös liikemies ja mesenaatti Juho Lallukan hautamuistomerkki (1923). Muistomerkki siirrettiin Viipurista Lappeenrannan vanhalle hautausmaalle 1986.
