Siirry sisältöön Etusivu
Suurten nälkävuosien muistomerkki
Suurten nälkävuosien muistomerkin laatassa on teksti: ”Anna meille jokapäiväinen leipämme”. Kivi on tuotu Mäkikylästä ja se muistuttaa leipää. Sen on tuonut tälle paikalle Hannes Martikainen.

Nälkävuosina 1867 - 68 rakennettiin ”hätäaputöinä” mm. Nerkoon kanavaa. Alikuntoiset työläiset sairastuivat helposti kulkutauteihin, mm. lavantautiin. Mahdollisesti jopa 200 kanavatyömaalla menehtynyttä on haudattu vanhalle hautausmaalle. Kerrotaan, että vainajia kuljetettiin heinähäkeittäin työmaalta ja sairastuvasta yhteishautaan Lapinlahdelle.

1860-luku muistetaan Suomessa kato- ja nälkäaikana, jolloin poikkeuksellisen huonot vuodet seurasivat toisiaan. Valtio järjestikin hätäaputöitä ja sellaisena alkoi Lapinlahdella Nerkoon kanavan kaivattaminen, joka oli ankeudellaan Lapinlahden historian pahin työmaa. Nälkää paenneita miehiä tuli tänne lähitienoon lisäksi Kainuusta ja Pohjanmaalta asti. Työmiesten määrä nousi jopa 1500 henkeen. Nälän uuvuttamat miehet tekivät kovaa lapiotyötä häviävän pienellä palkalla, asustelivat tienoon taloissa ja ulkorakennuksissa ja sairastuivat mm. lavantautiin ja muihin kulkutauteihin. Sairaita oli auttamassa erityinen työmaalääkäri ja muutamissa taloissa oli erityiset sairasasemat, mutta jo ensimmäisenä kesänä menehtyi 50 henkeä ja seuraavana talvena vielä 42 henkilöä.
 
Kunnalliskodin palon muistomerkki
Vanhan hautausmaan itäreunalla on kolmenkymmenen kunnalliskodin mielisairasosaston tulipalossa menehtyneen viimeinen leposija. Tulipalossa menehtyi 31 henkilöä – yksi on haudattu muualle. Palo syttyi illalla 22.4.1966. Palon syy jäi epäselväksi.
Vain 7 potilasta ja osaston emäntä pelastuivat. Tämä traaginen onnettomuus aiheutti lakimuutoksen eduskunnassa: enää ei saanut jättää potilaita valvomatta varsinkaan lukkojen taakse. Kunnalliskodin tulipalo on edelleen itsenäisen Suomen tuhoisin tulipalo. Virroilla sattui 
v. 1979 lähes yhtä tuhoisa kunnalliskodin palo, jossa menehtyi 27 ihmistä.

Haudalla on Eemil Halosen veistos Semper Excelsior, 1934.  Alkuperäinen teos pystytettiin Helsingin Hietaniemen hautausmaalle Ernst Nevalinnan haudalle 1934. Siinä naisfiguuri kohottaa käsivartensa ylöspäin kuin puhutellakseen korkeampia voimia. Semper Excelsior oli alusta alkaen laajalti ihailtu teos. Sen toisinto pystytettiin Turun hautausmaalle Anne-Marie Appelgrenin (k. 1940) haudalle. Semper excelsior on Lapinlahden pitäjän arvokkain taideteos. Tällä haudalla teos kunnioittaa ilman omaa syytään menehtyneiden muistoa.