Suurten nälkävuosien muistomerkin laatassa on teksti: ”Anna meille jokapäiväinen leipämme”. Kivi on tuotu Mäkikylästä ja se muistuttaa leipää. Sen on tuonut tälle paikalle Hannes Martikainen.
Nälkävuosina 1867 - 68 rakennettiin ”hätäaputöinä” mm. Nerkoon kanavaa. Alikuntoiset työläiset sairastuivat helposti kulkutauteihin, mm. lavantautiin. Mahdollisesti jopa 200 kanavatyömaalla menehtynyttä on haudattu vanhalle hautausmaalle. Kerrotaan, että vainajia kuljetettiin heinähäkeittäin työmaalta ja sairastuvasta yhteishautaan Lapinlahdelle.
1860-luku muistetaan Suomessa kato- ja nälkäaikana, jolloin poikkeuksellisen huonot vuodet seurasivat toisiaan. Valtio järjestikin hätäaputöitä ja sellaisena alkoi Lapinlahdella Nerkoon kanavan kaivattaminen, joka oli ankeudellaan Lapinlahden historian pahin työmaa. Nälkää paenneita miehiä tuli tänne lähitienoon lisäksi Kainuusta ja Pohjanmaalta asti. Työmiesten määrä nousi jopa 1500 henkeen. Nälän uuvuttamat miehet tekivät kovaa lapiotyötä häviävän pienellä palkalla, asustelivat tienoon taloissa ja ulkorakennuksissa ja sairastuivat mm. lavantautiin ja muihin kulkutauteihin. Sairaita oli auttamassa erityinen työmaalääkäri ja muutamissa taloissa oli erityiset sairasasemat, mutta jo ensimmäisenä kesänä menehtyi 50 henkeä ja seuraavana talvena vielä 42 henkilöä.
